Ulkona myrskyää. Sisällä on mukavan lämmintä ja seesteistä. Katson juuri upeita, kamalia kuvia Hong Kongin slummipilvenpiirtäjien asukkaiden miniatyyriasunnoista tämän linkin alta, ja olen taas yhtäaikaa onnellinen ja häpeissäni siitä runsaudesta, mikä meillä useimmilla länkkäreillä on.
Vaikka itse usein koen, että voisin muuttaa lähes minne tahansa kolkkaan maapalloa kokeilemaan elämää, olisi todellisuudessa aika hankala luopua ainakaan lopullisemmin näistä kaikista etuoikeuksista jokamiehenoikeuksista sananvapauteen ja neuvolapalveluista vaikkapa äitiysrahaan. Puhumattakaan puhtaasta juomavedestä, vesistöistä joissa voi (vielä toistaiseksi) uida turvallisesti ja ilmaisesta koulutuksesta.
Kuinkahan kauan me voidaan pitää näitä itsestäänselvinä asioina.
Vaikka itse usein koen, että voisin muuttaa lähes minne tahansa kolkkaan maapalloa kokeilemaan elämää, olisi todellisuudessa aika hankala luopua ainakaan lopullisemmin näistä kaikista etuoikeuksista jokamiehenoikeuksista sananvapauteen ja neuvolapalveluista vaikkapa äitiysrahaan. Puhumattakaan puhtaasta juomavedestä, vesistöistä joissa voi (vielä toistaiseksi) uida turvallisesti ja ilmaisesta koulutuksesta.
Kuinkahan kauan me voidaan pitää näitä itsestäänselvinä asioina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti