9/14/2013

Sokeriarvojen mittailua ja kuistin maalaus

Jo yhden vuorokauden sokerimittaukset opettivat jotain: täytyy syödä useammin. Ihmettelin eilen, kun mun aamun paastoarvot (5.3) olivat suuremmat, kuin aamupalan ja lounaan jälkeiset sokeriarvot (4.6-5.1), kunnes kuulin, että jos yöllä tulee syömiseen pitkä tauko, alkaa keho polttaa omia varastoja, mikä nostaa sokeriarvoja luonnostaan aamuksi. Nykyisellä ruoka- ja unirytmillä mun syömisiin tulee noin 12 h tauko yöllä.

Lyhensin taukoa jo tänä yönä 9 h mittaiseksi myöhäisellä yöpalalla (omppuja ja mysliä) ja aamun sokeriarvot tippuivat heti 5.3 -> 4.9. Jes! Eipä olisi tullut tämäkään mieleen ilman hyviä neuvoja, ja välipalojen (ja pienten yöpalojen) osuus saa korostuakin jatkossa. Pieniä määriä ja usein. Se lienee muutenkin monen hyvän ruokavalion perusta.

Yllätys ei sitten ollutkaan päivällisen tuoma muutos. Perunapainotteinen ruoka nosti sokerit huimiin 7.7. lukemiin. Oma kroppa on aina tiennyt, että vähähiilarinen ruokavalio (mm. paleodieetin kautta) tekee hyvän olon kauttaaltaan. Nyt raskauden aikaan en kuitenkaan ala millekään ääripäädieetille laisin, koska olen aivan liian laiska laskemaan kaikkien vitamiinien ja hivenaineiden saanteja, joten vauvan takia monipuolisuus saa jatkua (onneksi oma makuaisti tekee luonnostaan paljon valintoja ja haluaa vaaleiden viljojen sijaan mielummin tummia).

Maalasin eilen myös kuistin seinän sekä viiriäisten talvihäkin (johon ei tullut vielä tänä vuonna asukkaita), joka saa jatkaa elämäänsä halkolaatikkona. Pilkottiin tänä kesänä muutama tontille kaadettu puu polttopuiksi ja etenkin nuo pienimmät oksanpätkät pitäisi nyt kantaa kuistille odottelemaan, sillä ne mahtuvat niin hyvin olohuoneen pieneen tulisijaan sellaisenaan.

Mun kädet kaipaavat käsitöitä, mutta varallisuus ei salli vielä pariin viikkoon uutta reissua lankakauppaan! Turhauttavaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti