Eilen oli oikea seikkailupäivä! Saatiin päivällä idea lähteä miehen ja tsekkivahvistuksen kanssa Rauman edustalla olevaan saareen hakemaan geokätköjä kumiveneellä. Ja koska meidän ideat harvoin jäävät suunnittelun asteelle, pakattiin melkein samantien kumivene, moottori ja reput autoon. Hetki meni tosin muutamaa saaren lähellä odottavaa mysteeria ratkaistessa ja anoppi koukattiin vielä mukaan, mutta pian vene jo putputteli kohti Nurmeksen saarta!
Ja kuten aina tällaisessa reissuissa käy, ei pikainen pyrähdys purkeilla onnistunut. Rantautumisen jälkeen tallusteltiin yhteensä reilun 7 tunnin ajan saarta pitkin ja poikin, kunnes oltiin kaikki purnukat haettu. Valoisaa aikaa riitti vain lopulta vain kahden tunnin ajan ja muuten kuljettiin rannoilla ja metsissä taskulamppujen valossa. Oma tahti alkoi hidastua kovasti yön mittaan, mutta loppuun asti selvittiin. Totta puhuen loppuyön kaunein näky oli laiturissa odottava paatti (jolla tosin vajaa tunti vielä matkattiin mantereelle lähes täysikuun loisteessa taskulampuilla tietä näyttäen!).
Automatkalla kotiin jo hymyilytti kovasti ja nyt seuraavana päivänä - kun väsymys alkaa hellittää - on niin autuas oli, että reissu tuli tehtyä! Ihana, upea saari ja maisemat. Kalliorantoja, sinisimpukkarykelmiä, tyrnipensaita ja tietty iso määrä hyviä geokätköjä. Ja hienoa seuraa. Ihana syysseikkailu, jonka tosin olisi voinut tehdä muuhunkin aikaan kuin 8. kuulla raskaana (tai yöllä). Mutta pääsipä vauva nyt mukaan tallustelemaan taas kunnolla maastoon ja toisaalta tähän vuodenaikaan saarelle muuten tyypilliset kyyt ja punkit loistivat poissaolollaan.
Hieno reissu siis kaikkiaan ja suosittelen myös kätkökolleegoille päivä- (tai yö-) retken kohteeksi!
Ja kuten aina tällaisessa reissuissa käy, ei pikainen pyrähdys purkeilla onnistunut. Rantautumisen jälkeen tallusteltiin yhteensä reilun 7 tunnin ajan saarta pitkin ja poikin, kunnes oltiin kaikki purnukat haettu. Valoisaa aikaa riitti vain lopulta vain kahden tunnin ajan ja muuten kuljettiin rannoilla ja metsissä taskulamppujen valossa. Oma tahti alkoi hidastua kovasti yön mittaan, mutta loppuun asti selvittiin. Totta puhuen loppuyön kaunein näky oli laiturissa odottava paatti (jolla tosin vajaa tunti vielä matkattiin mantereelle lähes täysikuun loisteessa taskulampuilla tietä näyttäen!).
Automatkalla kotiin jo hymyilytti kovasti ja nyt seuraavana päivänä - kun väsymys alkaa hellittää - on niin autuas oli, että reissu tuli tehtyä! Ihana, upea saari ja maisemat. Kalliorantoja, sinisimpukkarykelmiä, tyrnipensaita ja tietty iso määrä hyviä geokätköjä. Ja hienoa seuraa. Ihana syysseikkailu, jonka tosin olisi voinut tehdä muuhunkin aikaan kuin 8. kuulla raskaana (tai yöllä). Mutta pääsipä vauva nyt mukaan tallustelemaan taas kunnolla maastoon ja toisaalta tähän vuodenaikaan saarelle muuten tyypilliset kyyt ja punkit loistivat poissaolollaan.
Hieno reissu siis kaikkiaan ja suosittelen myös kätkökolleegoille päivä- (tai yö-) retken kohteeksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti